6.5.08 klo 9:10 köydet irti Marjarannan laiturista ja matkamme kohti Istanbulia alkaa. Takana on neljän kuukauden urakka veneen kimpussa ja työlistalla on edelleen moni alkuperäinen tehtävä ruksaamatta. Olimme yrittäneet valmistautua matkaa varten keräämällä kaikki saatavissa olevaa tietoa ja varmistaa veneen toimintakunnon. Näköjään olimme kuitenkin unohtaneet salamatkustaja Murphyn, joka ilmoittautui jo tunti ennen Hankoa: paapurin kone ylikuumeni. Näkö oli mitä ihmeellisin: uuden vesipumpun hihnapää roikui alas ja hihna oli irti. Inkoon Henkka tuli illalla Hankoon ja totesi, että hihnapäitä ei ollut tehtaalla kiristetty pumpun akselille eikä sitä asennusvaiheessa tarkistettu. Onni onnettomuudessa: styrpurin koneen pumpun ruuvitkin oli jo löysäällä! Pumput laitettiin toimintakuntoon ja matkan ensimmäinen säikähdys oli hoidettu. Hangossa oli hiljaista, vierestä purjevene lähti kohti Kielin kanavaa.

Seuraavana päivänä huomaamme Hangon länsipuolella, että paapurin kone savuttaa vaalean harmaata vesisavua. Muutaman puhelusoiton jälkeen analyysi ei ole kovin lohduttava: luultavasti johtuen edellisen päivän lyhytaikaisesta ylikuumenemista moottorin kansitiiviste on saanut vuodon ja glykooli pääsee palotilaan. Mistään läheltä ei löydy apua ja päätämme jatkaa Marianhaminaan. Ajamme vielä Jurmoon saakka kummallakin koneella mutta siitä eteenpäin käytämme pääasiallisesti vain styrpurin konettea. Jurmo nukkuu vielä talviunta, olemme satamassa yksin ja karussa saaressa on hiljaista.

8.5. Jurmosta Marianhaminaan, jossa Kalmersiltä voisi saada apua moottoriongelmaan. Vaikka se lopun lopuksi ei onnistunutkaan, haluamme kiittää John Lindströmia aivan fantastisesta asiakaspalvelusta ja yrittämisestä! Matkalla sattuu meillekin suunnittelumoka, kun huomaamme (onneksi riittävän aikaisin) Foglön kanavassa, että tästä kyllä ennen mentiin Flipperillä muttei enään GB:llä. Kölin alta puuttuu vettä ja masto ei meinaa mennä sillan alta. Joten täysikäännös ja parin tunnin lisälenkki ihailemaan Ahvenanmaan komeita merimaisemia. Länsisatamassa on vain muutama vene mutta laiturilla ja ASS:n ravintolassa on vilkasta.

Kun moottoriongelmaan ei löytynytkään apua otamme yhteyttä lankomieheen Saksan Flensburgiin, josta löytyy GB:n Yachtservice ja John Deeren huolto. Sovimme korjaamisesta siellä ja toivomme, että pääsemme sinne saakka toisella koneella. Ahvenanmeren ylitys Kappelskäriin on rauhallista. Meri on tyyni ja seuraamme AIS:lla vilkasta lautta- ja rahtilaivaliikennettä. Ruotsin puolella menemme Rådmansön vierassatamaan, josta löydämme kesäisen paratiisin. Metsä tulvii valkovuokkoja, kevätesikkoja ja pieniä mesikämmeniä. Tapaamme myöhemmin ystävämme Brita ja Klausin ja käymme heidän kanssa illalla Nortäljessä syömässä.

Helluntaina matka jatkuu Ruotsin Utö-saareen. Nyt emme enää ole yksin matkalla. Tukholman saaristo on täynnä purjeveneitä. Matkalla toteamme - ja niin vielä usein sen jälkeenkin - että onpas mahtavat maisemat Ruotsinkin puolella! Utöön saavuttaessa sieltä lähtee jo melkein viimeinen lautta ja saari tyhjenee hetkessä suununtaivieraista. Veneitä ei ole kuin kaksi, mutta siitä huolimatta joudumme maksamaan kylkikiinnityksestä tuplamaksun. Edellisen päivän kesäiset lämpötilat ovat menneitä, ja yöllä alkaa tuuli voimistumaan niin, että jäämme seuraavana päivänä odottamaan parempia ilmoja. Katselemme saarta ja nautimme ilmaisesta internet-yhteydestä. Kotisivutkin näin vähitellen valmistuvat.

13.5. lähdemme (lämpöä sentään 8 astetta) kohti Arkösundia. Viikonloppuryntäyksen jälkeen olemme taas yksin merellä. Aurinko paistaa ja tuntuu hyvältä edetä. Arkösundin varsinainen vierassatama osoittautuu ahtaaksi ja kylkikiinnitykseen sopimattomaksi. Rannassa on matalaa ja kivistä. Löydämme sopivan paikan Snedskärin purjehdusseuran satamasta ja kaikki näyttää hyvältä kunnes yhtäkkiä nousee raju itätuuli, joka painaa venettä laituriin. Kaikki lepuuttajat on suojana, lähteminen ja paikan vaihtaminen pimeässä ei tunnu vaihtoehdolta. VHF:llä kuulemme, että merivartiosta etsii pienempää moottorivenettä. Yksi vartioveneestä ajaa kovaa vauhtia läheltä ohi ja sen aiheuttamat aallot heittävät Rumbalotten niin rajusti laituriin, että pelkäämme isomman vahingon syntyneen. Lopun lopuksi siinä meni kaksi - tyhjää - viinilasia, mutta säikähdys oli melkoinen. Tästä oppi, miten nopeasti ja rajusti sää voi muuttua. Kolmessa tunnissa kaikki oli ohi ja meri oli taas rauhallinen.

14.5. kaunis saaristomaisema matkalla Klintemålaan. Välillä pieniä kyliä ja lomapaikkoja - kuten satukirjasta. Klintemålan laiturissa yksi hollantilainen purjelaiva ja muutama paikallinen. Poijut ovat sen verran pieniä, ettemme sinne uskaldaudu edellisen yön kokemusten jälkeen. Menemme viereiseen kylälaituriin kylkikiinnitykseen. Paikka on aivan kuollut, sesonki alkaa vasta kesäkuun alussa.

15.5. kohti Kalmaria. Alussa puijottelemme matalien ja kivikoisten vesien lävitse. Maisemat vaihtuvat koko ajan. Rannalla muutama teollisuuslaitos. Oxelundin kohdalla toteamme, että puijottelu saa riittää ja menemme rauhalliselle avomerelle rannikon ja Öölannin välillä. Tämän päivän saalis: 2 hollantilaista, 1 sveitsiläinen, 1 englantilainen, 1 norjalainen, 2 ruotsalaista ja pari rahtialusta. Hiljaista on. Aurinko paistaa, mutta on edelleen kylmää. Aina välillä pitää käydä sisällä. Öölannin silta näkyy jo kaukaa. Siitä sai pienen esimaun syykuusta, jolloin toivottavasti ajamme Bosporuksella Euroopan ja Aasian välisten siltoja alle! Kalmarin satamassa on hvyinkin tilaa ja palvelut toimivat. Jäämme siine päiväksi. Kaupunki tuntuu mukavalta, vaikka juuri nyt tätä kirjoittaessa kaupungin nuoriso on kerääntynyt viereiselle laiturille ja kilpailee puolen yön jälkeen Diskon kanssa siitä, kumpi saa enemmän meteliä aikaan. Joten ei muuta kun nukkumaan, aamulla jatkamme tankkauksen jälkeen kohti Karlskronan edustaa.