Käytämme tähän osuuteen 2 viikkoa aikaa, johon sisältyy 4 lepopäivää. Monena päivänä ajamme käytännössä yksin ja myös suluista pääsemme oikein mukavasti ja joustavasti läpi. Sulkuhoitajien palvelua pitää kehua! Teknisesti muuttuvat sulut kanavaosuudella niin kutsuttuihin ”säästösulkuihin” , niissä vesi tulee (ja lähtee) sivuilta, mikä aiheuttaa välillä omia outojoa virtauksia. Loppujen lopuksi jätämme koneet käymään ja ohjailen virtauksia vastaan kun Ulla pitää venettä. Suluilla nousemme 406 metriin ja ylitämme siellä eurooppalaisen vedenjakajan. Länteen virtaavat joet Rheinille ja itään Tonavalle. Säästösulut aiheuttavat myös laskiessa pieniä vaivoja, koska sisään ajaessa on porttien kohdalla virtauksia, jotka kääntävät veneen helposti poikittain. Ei auta muu kun vauhdilla sisään ja sitten kunnon jarrutus.

Maisemat Mainilla ja kanavalla Hilpoltsteinin jälkeen ovat todella viehättäviä. Mainin rantoja peittää puu- ja pensaskasvillisuus, Würzburgista eteenpäin viinitarhat nousevat joen rinteillä. Kanavaosuus on Bambergista Hilpoltsteiniin aika yksitoikkoinen, joko maatalous- ja teollisuusnäkymiä tai sitten pitkä väli metsän keskellä. Hilpoltsteinilla maisemat taas avautuvat ja näkymät ovat yksinkertaisesti kauniita. Ne paranevat edelleen kun saavutaan Dietfurtin kohdalla Altmühl-laaksoon, jossa kanava kulkee Altmühljoen reittiä.

Koko matkalla on paljon pieniä kaupunkeja ja kyliä, joissa vanhat rakennukset ja perinteet ovat säilyneet. Siellä on mukava kierellä ja nauttia ravitsemusliikkeiden antimista,paikallisia viinejäkin tuli bunkattua oikein kunnolla. Meidän pysähtymispaikat olivat Aschaffenburg, Miltenberg, Lohr, Eibelstadt, Kitzingen, Schweinfurt, Bamberg, Erlangen ja Berching. Tultaessa 27.7. Tonavalle jäimme marina Saaliin km 2410.  Erityisesti Berchingissä viihdyimme hyvin paikallisen veneseuran kanssa. Monessa kaupungeissä löytyy muutama rantautumispaikka joen  muurilla, mutta esim. Würzburgissa niitä ei tällä hetkellä ole lainkaan. Varsinkin ison veneen kanssa pitää suunnitella yöpymispaikat hyvin ja olla aikaisin liikkeellä.

Tekniikkakin aiheutti taas hermojen kutinaa. Huomasin (onneksi) että styrpurin akselin alle vaihteiston laipan kohdalla kertyi metallijauhoa ja silppua ja totesin, että ruuvit laipassa eivät olleet kunnolla kiinni. Omat voimat ja työkalutkaan eivät riittäneet asian korjaamiseksi mutta Eibelstadtissa saimme apua. Päätelmä oli, että Flensburgissa oli jätetty homma puolen tiehen (vaikka sieltä tietenkin väitettiin toisin),  löysä keskittämisruuvi raapi akselia ja akseli itse oli jo liikkunut parisen senttiä ulospäin! Täällä Saalissa saamme suurille avattaville sivuikkunoille vielä kärpäskehykset tehtyä ja jos onnistuu hyvin myös jatkokappaleen meidän biminille, jolloin saamme koko flybridgen suojattua auringolta.

Nyt on takanapäin 3200 km ja 66 sulkua, edessä on saman verran matkaa Tonavaa ja Mustaa Merta ja 18 sulkua. Säät ovat olleet hyvin vaihtelevia, mutta ajon aikana olemme säästyneet pahemmilta sateilta. Viimeisinä päivinä lämpömittari on tehnyt hyppäyksen ylöspäin, tänään oli 31° Saalin marinassa