Hyvin päästiin ankkurilahdesta lähtemään, kun kalastajat ovat varhain liikkeellä. Ajamme melkein koko päivän yksin. Kun monet kartalta katsotut ankkuripaikat ovat taas kerran liian matalia, ankkuroimme km 625 virrassa yksinäisen ravintolan edessä.

Seuraavana päivänä Tonava muuttuu taas kerran enemmän järveksi monine saarineen ja sivuhaaroineen. Päivän aikana ylitämme Helsingin pituuspiirin ja olemme nyt ensimmäisen kerran omalla veneellä eteläsataman itäpuolella! Säät ovat mahtavia: sininen taivas, aamuisin noin 20° ja iltapäivällä 30°. Ajamme Sistoviin, jossa pääsemme paikallisen matkustajalaivan kylkeen. Kapteeni Kasimir kutsuu meidät illaksi syömään kalaa. Keskustelu onnistuu jotenkin venäjän kielellä. Päivän aikana maisemat olivat kovin vaihtelevia. Mieleen jäi varsinkin kohta, jossa Romanian puolella on suuria teollisuuslaitoksia ja Bulgarian puolella korkeita valkoisia kalkkihiekkarantatörmiä.

Kilometritauluja – joiden pitäisi olla joka km kohdalla – puuttuu nyt usein ja väylämerkinnät ovat puutteellisia. Ajaminen vaatii tosiaan keskittymistä. Seuraava etappi mene Rusen kaupunkiin, jossa on Belgradin  jälkeen taas ensimmäinen veneseuran marina. Satamamestari siirtää veneitä, jotta mahtuisimme sinne. Ruse on positiivinen yllätys. Kaupungin keskusta on hyvin hoidettu, laajoja puistoja ja kävelykatuja; jäämme pariksi päiväksi. Marinassa on kahden päivän aikana enemmän kansainvälistä seuraa kuin koskaan aikaisemmin. Pari tanskalaista, hollantilainen, ranskalainen, englantilainen, saksalainen ja me. Kesän aikana siellä oli käynyt 46 ulkomaista venekuntaa. Saksalaisen Ubenan epäonni oli edelleen jatkunut ja he päättivät jättää veneen tänne ja jatkaa sitten ensi keväänä uusin voimin.

Rusesta matka jatkuu Tutrakaniin, jonne pääsemme kaupungin ponttoonille. On sunnuntai ja kaupunki itse on kuin kuollut. Sieltä löytyy vanha kalastajien pittoreskinen asuinkatu, mutta talot ovat osittain surkeassa kunnossa. Kadun päässä kuitenkin ainoa toimiva ravintola Tonavan rannalla. Ponttoonin vieressä lastataan laivaa auringonkukansiemenillä ja sieltä lentävä rasvainen pöly peittää meidät kunnolla.

Sitten tulee viimeinen päivä Bulgarian puolella, ajamme Silistraan. Tänään on taas aika paljon ammattialuksia liikkeellä. Ennen Silistraa loppuu laajan selän kohdalla taas kerran kaikki merkinnät. Eihän siinä mitään, ellei kartan mukaan selällä olisi leveä matala.  Hidas eteneminen, jolloin sivutamme myös joessa makaavan hylyn, ja kaikki menee hyvin. Silistrassa kiinni poliisiponttoonille. Kaupunki on melko iso, mutta suurin osa on menneen ajan betonilähiöitä. Keskustassa vilkas elämä kun siellä vietettiin Silistra-päivää. Illalla vietämme mukavat hetket CO II:n ja Romar 1:n miehistön kanssa. He lähtevät Cernavodaan ja sieltä suoraan Konstantaan kun me ajamme syvempää Borcea-haaraa Tonavan suistoon.

Aamulla lähtöselvitykset ja siirtyminen joen toiselle rannalle, jossa hoituu Romanian tuloselvitykset. Koko matkan aikana viranomaisten toiminta oli moitteetonta ja varsinkin nuoret virkamiehet erittäin ystävällisiä ja asiallisia. Joillekin viranomaisille uusi aika tuntuu aiheuttavan päänvaivaa sinnä mielessä, etteivät he itse tiedä, mitä papereita pitää täyttää vai tarvitaanko niitä lainkaan.

Ensimmäinen päivä Romaniassa alkaa parin tunnin pienillä sadekuuroilla, sen jälkeen sää taas selkenee. Tunnin ajomatkan jälkeen tulee haastava tilanne eteen: karttaan merkitty matala, ei viittoja ja kartan mukainen ajoreitti tuottaa meille yhtäkkiä enää 20 cm vettä kölin alle. Melkein tunti meni etsimällä oikeata reittiä, mutta yli päästiin. Sen jälkeen syvyydet kasvoikin niin, että monesti oli jopa 25 m ja seuraavana päivän ennen Brailan satamaa jopa 38 m syvyyttä. Ajamme Bala-kanavaa Borcean haaralle. Kanava kiemurtelee 10 km matkalla kauniin rantamaiseman läpi. Borcean rannat ovat matalia, yhä vähemmän asutusta mutta sen sijan rannoilla lehmiä, hevosia, lampaita ja sikoja. Kalastajia on joka paikassa. Pohjoisemmassa avautuvat näkymät laajalle tasongolle. Ankkuroimme joen mutkaan  haaran km 26. Tuntia myöhemmin saapuu myös englantilainen kaksikymmentämetrinen Zingara. Heille siitä  matalikosta ei löytynyt sitä 20 cm, mutta he pääsivät vetämään itsensä ulos viedyn ankkurin avaulla syvemmille vesille.

Tänään 10.9. matka jatkui ensiksi vielä Borcealla kunnes alitamme Tonavan viimeisen sillan ja olemme päässeet takaisin pääväylälle. Nyt rannat tyhjenevät tyystin myös onkiporukalta. Siellä täällä on yksinäinen talo, jossain kaadetaan puita ja lastataan veneitä. Tilanne muuttuu kun tulemme Brailaan, jossa meitä tervehtii ”skyline”. Brailassa on telakoita ja myös vapaa-ajan venesatama mutta sinne ei mahdu vieraita. Pääsemme satamakapteenin rakennuksen edessä toisen veneen kylkeen.