Vihdoin 14.6. pääsemme Flensburgista eteenpäin. Olemme viettäneet 3 viikkoa Flensburgissa eli sukuloitu siskon luona oikein kunnolla. 12.6. Rumbalotte laskettiin taas vesille ja 13. päivä meni öljynvaihtoihin ja pakkaamiseen. Koeajo jäi tekemättä, se suoritetaan ensimmäisenä ajopäivänä jatkuvalla tarkastuksilla, kaikki toimii kuitenkin moitteettomasti. Muutamme matkasuunitelmaamme emmekä mene Fehmarnin pieneen satamaan vaan vastapäiseeen Heiligenhafeniin. Matkalla oli paljon isoja purjelaivoja liikkeellä ja Kielin edustalla kova lauttaliikenne.

Heiligenhafenista jatkamme seuraavana päivänä suuntana Travemünde ja Schwartau muutama kilometri ennen Lübeckiä. Alitamme Fehmarnin sillan ja Lübecker Bucht ottaa meidät kovalla tuulella ja sateella vastaan. Kesken tämän myräkän navigaatiojärjestelmän näyttö pimenee. Sen se teki vastaavanlaisessa tilanteessa vuosi sitten myös Riian lahdella, vika oli konverterissa (kuten nytkin). Hyvä kun seurataan koko ajan paperikartalla matkan menoa. Saapuessamme Travemündeniin salamoi ja jyrisee yhden ainoan kerran, mutta kunnolla. Mielenkiintoinen tervetuloseremonia, koska samalla taivas aukenee ja sataa kaatamalla. Tankkaamme, diesel maksaa 1,60/l, Heiligenhafenissa olisivat halunneet 1,70/l. Hinta on vuodessa melkein tuplaantunut. Travejokea pitkin Schwartauhun, Stettiner Yacht Clubin laiturille. Saamme helposti apua rantautumisessa ja myöhemmin kun laskemme maston tulevaa pitkää sisävesimatkaa varten.

15.6. siirrymme vain Lübeckin toiselle puolelle. Ajamme läpi kaupungin ja jännitämme matalia siltoja. Lübecker Motorboot Clubin laituri kärsii matalasta vedestä, välillä keula on rantamudassa kiinni. Päivän aikana vesi kuitenkin nousee ja ongelmia ei ole. Käymme kaupungilla syömässä ja internet kahvilassa.

16.6. lähdemme 5:30 liikkeelle. Edessä on Lübeck-Elbe-Kanal ja 7 sulkua, meidän veneilyelämämme ensimmäiset. Sulut ovat pieniä ja kaikki sujuu yllättävän helposti. Pääsemme suurimmasta osasta suoraan läpi ilman odotusta ja jäämme sulkujen jälkeen Lauenburgiin, jossa kanava yhtyy Elbe jokeen.

Keskiviikkona taas aikainen lähtö. Ylitämme Elben auringonnousussa ja käännymme Elbeseitenkanaliin. Tämä on suora ja aika mielenkiinnoton putki, joka ei vielä ole oikein maisemoitunut. Ensimmäinen ”sulku” on Hebewerk Lüneburg. Ajetaan (kahden tunnin odottamisen jälkeen) sisään ja mahtava laitos nostaa koko altaan laivoineen 38 metriä ylös. Lienee maailman suurimpia hissejä. Ylhäältä on upeat näkymät takaisin pohjoiseen. Seuraavana seuraa sitten Schleuse Ülzen, jossa noustaan 23 metriä perinteisesti. Menemme Wittingeniin, jonne on kanavan viereen rakennettu hienosti hoidettu pienvenesatama. Vastassamme on iso joukko entisiä urheilukavereita, heidän kanssa vietämme mukavan illan paikallisessa Hafenklausessa.

Torstaina jäämme Wittingeniin. Ystäväni Henning on järjestänyt moottorihuoltajan, joka jälkikiristää kannen ruuvit ja tarkistaa venttiilien säädöt. Nyt tämän remontin pitäisi olla hoidettu. Iltapäivällä pyörillä kylään internettiä etsimään ja ostoksille.

Juhannusaattona  jatkamme Elbeseitenkanalia Mittellandkanalille ja käännymme länteen. Mittellandkanal on vanhempi ja hyvin maisemoitunut ympäristöön. Rahtiliikenne on kova; ohittaminen kapeassa rännissä melkein mahdotonta. Iltasatama on Sehnde, jossa jäämme kanavan puoleiselle laiturille. Ohi ajavat rahtilaivat vetävät vedet satamasta ja hetken päästä ne valuvat takaisin. Yöllä liikenne on kuitenkin rauhallista. Aattoa vietämme ensiksi syömällä kreikkalaisessa ravintolassa (mahtavat annokset, olemattomat hinnat!) ja sen jälkeen istumme kannella ja seuraamme läheisen sillan alla istuvan nuorisojoukon menoa.

Lauantaina jatkuu matka Mittellandkanalia pitkin Mindeniin. Ajamme ensiksi Anderten sulkuun ja laskemme siinä 14,5 m alaspäin. Nyt kaikki suunnat suluttamisessa on koettu eikä tunnu enää jännittävän. Mindenin kohdalla Mittelandkanal ylittää Weser joen, mahtava näkymä tämäkin. Jäämme yöksi taas  kanavan viereen rakennetulle pysähtymispaikalle, josta on lyhyt matka kaupunkiin.